Blogiartikkeli

Mitä aikuiset voisivat oppia lapsilta?

Lasten ajatusten rajaton rajoittamattomuus

Katsoin lapsinero Adora Svitakin Ted-videon Mitä aikuiset voisivat oppia lapsilta? ja päätin kirjoittaa siitä tämän tekstin. Aihe on melko erikoinen ja se herätti ainakin minulla paljon ajatuksia asiasta. Videolla Svitak herättelee meitä ajattelemaan, miten aliarvostettuja lasten ajatukset ovat aikuisten silmissä. Hän muun muuassa luetteli esimerkkejä, mitä kauheuksia aikuiset ovat saaneet aikaan ja mitä hyvää lapset. Tämä pisti miettimään lasten ja aikuisten ajatusmaailmojen eroja.

Vaikka lapset ovatkin usein itsekkäitä ja ajattelemattomia, eivät he pysty tekemään samanlaisia kauheuksia kuin aikuiset. Kun ajattelee sotia, kansanmurhia, ydinaseita jne. – eivät lapset tee sen kaltaisia asioita. Lapset eivät tiedosta edes sellaisia kauheuksia tai ymmärrä, miksi kukaan tekisi niin ja mikä olisi sen arvoista, että sen eteen voisi tehdä niin hirveitä asioita. Vasta kun kasvaa ja aikuistuu, alkaa tajuta mitä kaikkea omalla toiminnalla voi saada aikaiseksi niin halutessaan. Valta ja raha ovat kaikkien käsien ulottuvilla, jos on riittävän häikäilemätön ja valmis ottamaan riskin rangaistuksista.

Tässä mielessä lasten ajatusmaailma on rajoittunutta – onneksi. Mutta sen mitä lapset itsekkyydessä ja häikäilemättömyydessä menettävät, korvaavat he luovuudella sekä mielikuvituksella. Ne lapsilla ovat rajoittamattomat. Kuinka monesti kuulee lasten leikkiessä toisen sanovan ”ei niin voi tehdä, se on mahdotonta”. Todella harvoin. Videolla kerrottiin esimerkiksi lasinpuhallusyrityksestä, joka kertoi saaneensa kaikki parhaat ideansa lapsilta, koska lapset eivät ajattele esimerkiksi teknisesti niin rajoittuneesti. He eivät mieti, onko lasinpuhallus tämänkaltaiseen muotoon mahdotonta. He miettivät, mikä olisi hieno teos lasista, ja jakavat nämä ajatuksensa – ilman minkäänkaltaisia rajoja.

Mielenmallien kyky tyrmätä

Videossa esitettiin myös ajatus ”jos haluaa jotain, ensin on haaveiltava siitä”. Ja tässä tulee taas esille, kuinka optimisteja lapset ovat. Kuinka suuriin tekoihin aikuiset pystyisivätkään, jos heillä olisi samankaltainen mielikuvitus kuin lapsilla. Aikuisille harvoin edes tulee suuria ajatuksia, jotka he sitten tyrmäävät mahdottomina. Eivät he pääse niinkään pitkälle. Aikuisten ajatusmaailmassa on jo valmiiksi omat rajoituksensa. Heidän mielenmallinsa estävät heitä edes ajattelemasta niin suuria ajatuksia. Tämä ei tietenkään koske kaikkia aikuisia. On niitäkin, jotka pystyvät omaksumaan samanlaisia asioita kuin lapset ja joille ei tällaisia mielenmalleja tulekaan missään vaiheessa. Luvattoman usein vain näin ei ole vaan aikuinen ei vain kykene riittävän laajaan ajatteluun. Mutta niin kuin ehkä jo onkin tullut selväksi, lapsilla ei tällaista rajoittuneisuutta eikä tällaisia mielenmalleja ole. He ovat avoimia kaikelle.

Lapsellisuuden hyve

Lapsellisuudesta on tullut synonyymi huonolle. Monesti, kun jossakin ryhmässä aikuisten kesken ehdotetaan jotakin leikkiä tai pukeutumisteemaa, joku päättää tuhahtaa turhautuneena ”todella lapsellista”. Mitä väliä, jos on? Ei se ole millään tavalla huono asia. Lasten käytöshän on kaikella tapaa viatonta ja monesti täynnä onnea ja iloa. Miksi aikuisten tulisi karsastaa sellaista? Ajatushan on suorastaan käsittämätön. Lapsellisuus ja lasten käytöksen omaksuminen on nykyään vähintäänkin mukavaa vaihtelua monesti niin tylsään ja asialliseen aikuisten maailmaan. Jälleen kerran, on rajoittautunutta ajatella tällä tavalla.

Aikuiset myös usein ylenkatsovat lasten tekemisiä. Usein ajatellaan, kuinka suloinen on lasten yritys jossakin asiassa, joka näyttäisi epäonnistuvan. Automaattinen oletus on, että lapset eivät pysty hienoihin asioihin ja se on väärin. Lapset pystyvät aivan yhtä hienoihin tekoihin kuin kuka tahansa vanhempikin ihminen. Ei se ole iästä kiinni. Monesti ainoastaan aikuiset lannistavat lapsia sanomalla kuinka niin ei voi tehdä, se on mahdotonta tai kuinka lapsi on liian nuori tällaiseen.

Lasten yhdenvertaisuus

Tässä asiassa mieleeni tulee tv-ohjelma Talent. Monesti menestyjien joukossa on lapsia, jotka tekevät jotain hienoa. Tämä hieno on usein kyllä todella näyttävää mutta sellaista, jota esittäessään aikuinen ei olisi saanut samanlaisia kehuja ja ohjelmassa todennäköisesti ei olisi pötkinyt pitkälle. Kaikille on aina jotenkin yllättävää, että lapsi pystyy tuollaiseen. On totta kai harvinaisempaa, että lapsi tekee jotain aikuisten kaltaista mutta väitän, että tämä johtuu pääosin aikuisten lapsiin kohdistuvasta latistamisesta sekä rajojen asettamisesta. Mikäli näin ei olisi, ei olisi mitään ihmettelyä, kuinka pieni lapsi osaa esimerkiksi jonglöörata. Tästäkin esimerkkinä Svitak, joka videolla kertoi omasta varhaislapsuudestaan. Hänen isänsä oli lukenut hänelle tavallisten lastensatujen sijaan Aristotelestä sekä kirjoja bakteerien toiminnasta. Svitak rakasti kirjoittamista nelivuotiaana ja jo kuusivuotiaana hänen äitinsä osti hänelle läppärin, jolla Svitak alkoi kirjoittaa tarinoita, joista hän pian mutkien kautta sai julkaistua oman kirjansa. Tämän jälkeen hän on luennoinut ja esiintynyt monissa kouluissa opettajille. Olisiko hän pystynyt tähän, mikäli hänen vanhempansa olisivat vain todenneet bakteeritietouden olevan tarkoitettu paljon vanhemmille ja kuinka hän voisi miettiä kirjan julkaisua kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua. Tuskinpa.

Joku voisi tietenkin tähän väliin sanoa, että lasten kuuluukin saada olla lapsia ja heille kuuluu lukea satuja. En väitä siinä suuresti vastaan, ei lapsilta tule evätä tätä viattomuuden aikaa. Mutta se rajojen asettaminen ja heidän lannistamisensa on asia, joka pitäisi kitkeä pois. Ei lapsille tarvitse välttämättä lukea Aristotelesta iltaisin mutta jos satujen luvun jälkeen lapsi kertoo, kuinka hänkin haluaa kirjoittaa oman tarinansa ja tehdä siitä kirjan niin milloinkaan ei tulisi sanoa sitä aivan liian usein todettua fraasia ”sinä olet liian nuori sellaiseen”. Tällainen ikärasismi tulisi sysätä täysin sivuun ja sen sijaan kannustaa lasta hänen aikeissaan. Ei tarvitse ostaa lapselle läppäriä mutta tuoda hänelle kynä ja paperia, auttaa ideoimaan tarinaa, antaa virikkeitä ajatustyöhön sekä olla avoin kaikille ideoille ja antaa lapsen luovuuden kukoistaa. Tähän melko harva aikuinen ryhtyy.

Johannes
Versio Osk