Blogiartikkeli

Yhden pakettiauton tähden

Projektitoimisto Versio pisti kesällä pystyyn pakunvuokraus.fi-bisneksen http://www.pakunvuokraus.fi/. Aluksi toiminta alkoi yhdellä pakettiautolla eli Mercedes-Benz 208D:llä, mutta heti syksyn alussa päätimme ostaa toisen pakettiauton. Tämän auton ostoreissu ei mennyt todellakaan aivan suunnitelmien mukaan mutta kuvastaa hienosti sitä asennetta ja suhtautumista asioihin, jota Proakatemia-aikana on tullut sisäistettyä.

Olimme siis katsoneet netistä Ford Transitin, jota lähdimme ostamaan Loviisasta. Emme kuitenkaan päässeet kuin puoleenväliin matkaa, kun kuskimme oman Audin lämmöt nousivat tappiin saakka. Odottelimme niin kauan, että pystyimme lisäämään jäähdytysnestettä vain todetaksemme, että siitä ei ole mitään apua. Muutaman soitteluhetken ja mietintätunnin jälkeen saimme järjestettyä itsellemme kyydin Loviisaan tämän kyseisen autokauppiaan pojan kyydillä. Paku tuli ostettua ja sillä matka jatkui takaisin Audille. Jo tässä vaiheessa reissu oli venähtänyt monta tuntia ja jokainen meistä oli läpimärkä päivän kaatosateesta johtuen.

Takaisin Audille päästyämme toimenpiteisiin kuului mm. useaan otteeseen Audin paikasta toiseen tuuppaaminen, tämäkin tietysti kaatosateessa, sekä lopulta Audin hinaaminen Transitilla. Seurueestamme ainoastaan minulla oli pientä kokemusta hinaamisesta ja olosuhteet olivat melko kamalat. Lopulta hinattuamme Audin ihmisten ilmoille sekä muutaman hätäpalaverin jälkeen saimme jätettyä Audin paikkaan, josta sen sai haettua trailerilla seuraavana päivänä ja pääsimme itse jatkamaan matkaa takaisin Tampereelle. Ja tässähän vaiheessa matkassa oltiin oltu jo puoli vuorokautta ja kello näytti paria tuntia yli keskiyön.

Mikä oli tämän kirjoituksen pointti? Se, että ilman Proakatemialta saatua kokemusta olisin ainakin itse ollut useaan otteeseen ilman sen kummempia työkaluja tiukassa tilanteessa. Löysimme jokaiseen tilanteeseen ja ongelmaan ratkaisun, mikä tällä reissulla vaati astetta enemmän luovuutta. Missään vaiheessa emme luovuttaneet vaan kykenimme toimimaan tiukoissakin tilanteissa sekä kestämään niitä vähemmän mukavia asioita. Ja ennen kaikkea meillä säilyi koko ajan asenne, että tästä selvitään ja asiat saadaan hoidettua. Vaikka ei mukavaa ollutkaan niin asioista pystyi repimään huumoriakin.

Vielä pari vuotta sitten olisin jo Audin ensimmäistä kertaa hyytyessä ollut todennäköisesti soittamassa isää hakemaan, puhumattakaan tilanteesta, jossa joudun työntämään autoa kaatosateessa tai hinaamaan sitä yön pimeydessä. Saamani oppien monipuolisuus on ollut valtavaa. Vaikka en ole siis oppinut Proakatemialla suoraan, kuinka hinata autoa pilkkopimeässä, olen kypsynyt ihmisenä sekä oppinut asioita, jotka mahdollistavat sen, että en tiukan paikan tullen jää vaan ihmettelemään vaan pystyn toimimaan sekä tekemään luovia ja oikeita ratkaisuja. Tähän tuskin moni koulu pystyy.

Johannes Tuominen